mutta mitäs pienistä, on tuo minun suuri monsteri kyllä sellainen lässykkä, että toisenlaista ei takuulla löydä.
Ja kyllä, se tempas miut nurin aamulla lumipenkkaan, ja veti tumput huisin kuuseen, päästin irti hihnasta ja oli tumput kuolassa ja lumessa. Mutta ei, ei tuo Irsun pikku mamukka lähtenyt livohkaan, vaan toi ne ihanan jäiset tumput naaman eteen ja toljotti siihen tyyliin, että "miksi ihmeessä sää akka siinä makaat?"..
Pienisuuri napero on Jeespa, tuommoinen pirupahanen silloin tällöin, lienee omistajaansa tullut?
Mutta osaahan tuo meidän reilu päälle yksvee sakumaanikkopenska olla kyllä sellainen sydäntensulattaja, että huhhus. Tuommoinen ylisuuri monsteri saikin tänään kahdesta pikkulapsesta ikuiset kaverit, vaikka meinasinkin niiden tumput viedä (yllätys?) =)
Mitäs muuta jännää ompi tänään tapahtunut, eikai mitään sen kummalisempaa kun että uhmista potee tuo herra vieläkin ja sen on mamma saanut tuta nahoissaan ihan urakalla. Loppua ei näy mutta eteempäin mennään ja kärvistellään. Yritetään sinnitellä hampaita kivistellen tuon luupään kanssa. ♥
Eikai muuta, pitääpi taas piakkoin raapustaa meidän muista hauvoistakin tänne jotakin jännää, kun kolmen koplaanhan tämä bloginen liittyy..